LAPPAJÄRVEN koulun käytävillä kaikuu soittimien sävelet. Voi erottaa ainakin pianon, viulun, kitaran, huilun ja harmonikan. Lappajärveläiset Härmänmaan musiikkiopiston oppilaat ovat tulleet soittotunnille. Kaksi tyttöä soittaa viululla kappaletta ”Noita matkustaa” Halloweenia enteillen. Mikä tyttöjen mielestä viulun soitossa on parasta?
–Parasta on se että oppii, vastaa Linnea Luoma.
–Konsertissa on mukavaa, kun on sellaista kivaa jännitystä, kertoo puolestaan Hilma Kansanaho.
Alahärmäläinen viulunsoiton opettaja Tiina Kettu lisää, että viulun hieno ääni ja se, jotta saa soittaa yhdessä muiden kanssa. Lisäksi hänestä on hienoa nähdä oppilaiden oppimista. Viisikin kertaa vuodessa järjestettävät oppilaskonsertit ovat mukavana pontimena harjoittelulle. On mahtavaa päästä soittamaan opeteltuja kappaleita yleisölle.
Syyslomaa edeltäneessä konsertissa saatiin kuulla pianolla, viululla, huilulla ja harmonikalla soitettuja kappaleita: perinteisiä lastenlauluja, kansanmusiikkia, kappaleita pianonsoiton oppikirjasta, klassisia kappaleita Vivaldilta ja Heino Kaskelta sekä kevyempää musiikkia, erityisesti elokuvamusiikkia. Hieman pidemmällä olevien orkesteri soitti Titanic-elokuvan tunnusmelodian sekä Eye of the Tigerin. Hienoja esityksiä kaikkiaan!
TIINA KETTU on opettanut viulun soittoa Härmänmaan musiikkiopistossa musiikkipedagogin linjalta valmistumisestaan lähtien eli syksystä 1998 alkaen. AMK-tutkinnon hän suoritti tammikuussa 2011.
Lappajärvellä on ollut vuosittain 4–7 viuluoppilasta sekä yhteissoittoryhmiä. Kaikkiaan musiikkiopistossa hänellä on oppilaita vähintään 15 ja yhteissoittoryhmiä aina vähintään kolme, tänä vuonna jopa seitsemän. Nyt nuorin oppilaista on seitsemän- ja vanhin 21-vuotias.
Tiina Kettu muistelee, että musiikkiopistossa nuorin oppilas on ollut nelivuotias, ja opiskeluaikoihin kansalaisopistossa oli 82-vuotiaita soittamassa kansanmusiikkia.
–Olen opiskellut Jyväskylässä, perhe oli tavallinen valkokaulustyöläisperhe. Jyväskylän kaupunginorkesteri kävi vierailulla koulullamme, mikä herätti kiinnostukseni alkaa soittaa viulua. Kävin tavallisen peruskoulun ja lukion, harrastin Kypärämäen alakoulussa kolmannelta luokalta alkaen viulunsoittoa, kuorolaulua ja lentopalloa, Kettu muistelee nuoruuttaan.
–MUSIIKKILEIREILLÄ tapasin muita klassisesta musiikista kiinnostuneita ja koin hienoja elämyksiä pitkällä olevien opiskelijoiden ja ympäri Eurooppaa saapuneiden huippuopettajien tunnelmallisissa konserteissa. Lukiossa harrastin enää viulunsoittoa, muut olivat vähän kerrassaan tippuneet pois, Kettu kertoo.
–Käytyäni välissä emäntäkoulun ja harjoiteltuani viulunsoittoa päivittäin 4–6 tuntia yhden vuoden, pyrin ja pääsin ensin musiikinohjaajan linjalle ja myöhemmin musiikkipedagogin linjalle pääaineena viulunsoitto. Ammattiopintojen alusta lähtien toimin viulunsoiton tai kansanmusiikin tuntiopettajana aina asuessani Jyväskylässä. Opiskeluvuosista olin kahden vuoden ajan vaihdossa Latvian Riiassa. Siellä käymäni hienot konsertit ovat edelleen idyllisinä muistoina mielessäni. Myös jokapäiväinen toimiminen täysin vieraskielisessä ympäristössä antoi hyvät eväät elämään, Kettu kiittelee.
JOKU voisi luulla, että oppilaalla viulun soittamisessa alkuun pääsy ja taidon kehittyminen on haasteellisempaa kuin muilla soittimilla, onko se sitä?
–Kieltämättä viulunsoitossa, ja jousisoittimissa yleensäkin, on omat haasteensa. Viulun kaulassa ei ole nauhoja, kuten kitaran kaulassa, joten sormet laitetaan oikeille paikoille pääosin korvakuulolta. Myöskin jousella soittaminen vaatii hienomotorisia taitoja. Kun jotain oikein kovasti haluaa, niin on valmis näkemään vaivaa asian saavuttamiseen. Säännöllinen päivittäinen harjoittelu vie varsin nopeasti taitoja eteenpäin, Kettu muistuttaa.
Kevään oppilaskonsertissa poika soitti yksin viululla elokuvamusiikkia. Kuinka paljon edistyneempi oppilas voi itse vaikuttaa siihen, mitä kappaleita opettajan kanssa harjoitellaan?
–Aika paljonkin, jos tahtoo. Asteikot kuuluu asiaan ja viulun ohjelmistossa tulee olla myös klassisia kappaleita. Muutoin voidaan soittaa mitä tahansa musiikkityyliä, kun kappaleesta löytyy tasolle kuuluvia elementtejä. Kysyn aina oppilaalta, mitä hän haluaisi soittaa, ja tuon erilaisia kappaleita kokeiltavaksi, opettaja sanoo.
–Elokuvamusiikista, ja kevyemmästä musiikista muutenkin, on tehty hyviä säestyksellisiä nuotteja tausta-cd:ineen. Internetistä löytyy paljon kappaleita. Yhdenkin oppilaan kanssa soitimme K-poppia, eli korealaisen BTS-yhtyeen kappaletta, Kettu kertoo.
HÄNELLÄ on paljon omia suosikkisävelmiä, kuten romantiikan ajan isot viulukonsertot (esimerkiksi Bruch) ja sinfoniat, barokin konsertot (Vivaldi) ja soolokappaleet (Bachin partitat), suomalaisten säveltäjien pikkukappaleet (muun muassa Kuulan Sanaton laulu), ruotsalainen (Väsen) ja suomalainen kansanmusiikki (JPP ja Frigg), amerikkalainen kansanmusiikki tuplaäänineen sekä klezmer-musiikki.
Sanonta kuuluu, että ei koulua vaan elämää varten. Mitä muuta musiikkiopiston oppilas oppii kuin soittotaitoa eli miten harrastus vaikuttaa lapsen ja nuoren kehitykseen?
–Soittaminen opettaa pitkäjänteisyyttä, esiintymistaitoja, toisten huomioonottamista ja kuuntelua. Soittaessa saa myös kavereita ja sivutuotteena oppii ajankäytön suunnittelua, Tiina Kettu huomauttaa.
–Toivon kaikkien lasten ja nuorten kokeilevan ja löytävän omat kiinnostuksen kohteet. Musiikkiopisto on mitä mainioin paikka, jos kiinnostuksen kohteena on musiikki ja haluaa oppia soittamista tai laulamista opettajan opastuksella, hän sanoo.
LOPUKSI vinkkinä pienten lasten vanhemmille, että musiikin varhaiskasvatukseen, eli tutummin muskareihin, voi mennä mukaan milloin vain vauvamuskarista (jolloin vanhempi mukana) aina alle yhdeksänvuotiaiden valmennusryhmiin.
Musiikkiopistoon voi ilmoittautua nykyään jatkuvasti ja soittimiin otetaan sisään vapautuneisiin paikkoihin. Härmänmaan musiikkiopiston sivujen kautta voi hakea varsinaiseksi oppilaaksi tai ilmoittautua muskariin.
Tapani Tyynelä